Tutkimus nanomuovien levinnäisyydestä Itämeressä

Mikroskooppisen pienet nanomuovit ovat huomaamaton mutta vakava uhka Itämeren ekosysteemille. Turun yliopiston Biodiversiteettiyksikössä toimivan Nanomuovilaboratorion tutkimus keskittyy selvittämään, kuinka laajalle nämä lähes näkymättömät muovihiukkaset ovat jo levinneet.

”Itämerta ei voi suojella, jos emme tunnista sitä kohtaavia uusia uhkia”, sanoo projektin vetäjä, tekniikan tohtori Arto Hiltunen.

Projektissa mitataan nanomuovipitoisuuksia samanaikaisesti merivedestä ja ilmasta Itämeren alueella. Tutkimus on ainutlaatuinen, sillä se yhdistää veden ja ilman mittaukset samassa pisteessä, mahdollistaen muovihiukkasten leviämisreittien ja käyttäytymisen tarkemman ymmärtämisen.

Tutkimusalus Aranda tositoimiin

Yhteistyökumppanina toimii Suomen ympäristökeskus SYKE, jonka tutkimusalus Arandalla näytteet kerätään eri syvyyksiltä ja ilmasta erikoiskeräimillä.

Nanomuovilaboratoriossa on kehitetty mittaustekniikka, joka kykenee havaitsemaan jopa 500 nanometrin kokoisia partikkeleita – 600 kertaa tarkemmin kuin nykyinen viranomaisvalvonta.

Alustavat mittaukset esimerkiksi Turun Ispoisten uimarannalta ovat jo paljastaneet yksittäisiä polystyreenipartikkeleita, mikä viittaa siihen, että nanomuoveja on jo paikallisesti Itämeressä.

”Ilman tietoa nanomuovien esiintyvyydestä emme voi arvioida, onko muovinkäyttömme kestävällä pohjalla.”

Itämeriprojektin rahoitus mahdollistaa tutkimushankkeen. Se tarjoaa resursseja näytteiden keruuseen, analyysiin ja menetelmien kehittämiseen. Hiltunen lähettää terveiset myös toiselle rahoitetulle projektille, Arneso Oy:n ja One Planet Oy:n “lintututkille”. Projektissa tutkitaan merituulivoiman vaikutuksia Itämeren linnustoon lintututkien avulla.

”Lintututkaprojekti osoittaa hienosti, miten ympäristö huomioidaan uusien teknologioiden suunnittelussa”.