Itämereltä Tokioon: olympiaprojektin ensimmäinen vuosi
Starttasin olympiaprojektini kohti Tokion kesäolympialaisia 2020 vuosi sitten kesällä. Kuopuksemme syntyi toukokuussa 2018, ja juhannuksen alla pääsin ensimmäistä kertaa purjelaudan päälle. Treenasin kesä-heinäkuun kotivesillä Helsingin ja Espoon edustalla. Välillä ”leireilin” perheen mökkimaisemissa sekä Tammisaaren että Naantalin saaristoissa. Purjelautailun lisäksi liikuin vesillä myös sup-laudalla meloen, mikä onkin paitsi mitä mainioin kuntoilumuoto, niin myös kenelle tahansa helppo tapa päästä tutustumaan kauniiseen rannikkoomme. Toisaalta heinäkuun tyynessä vedessä maisemia fiilistellessä tuli vastaan myös karu totuus ja sinilevälautat.
Kesän päätteeksi elokuussa palasin äitiyslomalta tositoimiin Itämeren lounaiskolkassa Tanskan Århusissa. Siellä järjestettiin kaikkien purjehduksen olympialuokkien MM-kilpailut, ja jaossa oli jo 40 % maapaikoista Tokion olympialaisiin. Olympialaisiin pääsee vain yksi urheilija per maa, ja naisten purjelautaluokassa maapaikkoja jaetaan yhteensä 27. Vielä Tanskasta en onnistunut saavuttamaan olympiapaikkaa. Oli kuitenkin hienoa päästä kisaamaan niinkin pian (10 viikkoa) synnytyksen jälkeen. Vaatimattomasta loppusijoituksesta huolimatta sain viikkoon myös onnistumisia ja kotiläksyksi paljon kehitysideoita sekä repuntäydeltä treeni-intoa.
Alkusyksyyn mahtuu kesälajiurheilijalla usein pieni vuosiloma, jonka jälkeen alkaa peruskuntokausi ja valmistautuminen seuraavaan vuoteen. Viime syksynä peruskuntokauden treeniohjelmani sisälsi tavallisen lenkki- ja punttitreenin lisäksi myös kuntouttavaa ryhmäliikuntaa eli äiti-vauva-joogaa, pilatesta ja tanssia. Uudet lajikokeilut tuovat kivaa lisämaustetta harjoitteluun.
Lokakuussa 2018 suuntasin talven ensimmäiselle harjoitusleirille Espanjan Cadiziin. Miksi juuri Espanjaan? Siihen on muutamiakin syitä: kotivedet ovat talvella liian kylmiä, valmentajani on espanjalainen ja siellä on sparraajia, joiden kanssa treenata. Atlantin rannalla eteläisessä Espanjassa on myös mahdollista harjoitella valtameren suurissa aalloissa, joihin on syytä totutella ennen Tokion olympialaisia.
Perheellisenä huippu-urheilijana joudun pohtimaan leiritystä myös siltä kantilta, että mikä ratkaisu toimii lastenhoidon ja arjen kokonaiskuormituksen kannalta parhaiten. Niinpä kalenterissani paikasta toiseen siirtymiseen ja uuteen ympäristöön (aikaeroon jne.) totuttautumiseen käytetty aika on koitettu painaa minimiin. Alle viisi tuntia lentokoneessa suuntaansa ja viisi viikkoa kohteessa muodostaa jo aika hyvän suhdeluvun. Säästyneistä lentokilometreistä kiittää myös ympäristö.
Pidemmän oleskelun aikana arkirytmi muotoutui melkoisen, no, arkiseksi. Leirillä harjoittelin vesillä viitenä päivänä viikossa. Oma valmentajani oli mukana treeneissä kolmena päivänä viikossa ja muina päivinä harjoitusten vetovastuun otti toinen espanjalais-suomalais-tanskalais-meksikolaisen treeniryhmämme valmentajista. Asuimme vuokrahuoneistossa kävelymatkan päässä harjoituskeskuksesta. Treenien ajan lapset touhusivat osan ajasta isyyslomalla olleen iskän tai isovanhempien kanssa joko kämpillä tai rannalla. Keskuksella oli tilat välineiden säilytykseen ja huoltoon sekä kuntosali oheisharjoittelua varten. Harjoitusjakson pääpaino oli lajiharjoittelussa, joten kuntosalilla kävin tekemässä lähinnä huoltavia ja palauttavia harjoituksia.
Alkuvuodesta 2019 leiritys jatkui Espanjassa, ensin tutussa Cadizissa ja sitten Välimeren puolella Mallorcalla, missä kisattiin huhtikuussa Euroopan mestaruudesta. Lähestyvät olympiakarsinnat näkyivät lisääntyneenä säpinänä kisasatamassa: avoimiin EM-kilpailuihin osallistui ennätysmäärä purjelautailijoita kuudesta maanosasta. Seuraavat olympiapaikat ovat jaossa syyskuussa Italian Gardajärvellä, josta paikkansa lunastaa yhdeksän maata. Huhtikuun EM-kilpailut toimivat hyvänä tason mittarina: sijoituin kokonaistuloksissa sijalle 26, ollen 20. eurooppalainen. Niistä maista, jotka eivät ole vielä saavuttaneet olympiapaikkaa sijoitukseni oli toiseksi paras.
Tätä kirjoittaessani on kotimaan kesäkautta takana jo kuukausi. Pääsimme aloittamaan treenit raikkaan vilpoisilla Itämeren aalloilla jo ennen vappua. Edessä on mielenkiintoinen kesä ennen Gardajärven tärkeää koitosta. Toivottavasti emme joudu tänä kesänä viime kesän tapaan kauhistelemaan keskimääräistä laajempia sinileväesiintymiä, vaan pääsemme myös nauttimaan rakkaasta Itämerestämme. Kiinnitetään yhdessä huomiota siihen, miten merta käytämme ja miten käyttäydymme – muistetaan esimerkiksi laittaa aina roskat roskiin. Nautinnollista kesää kaikille, lisää kuulumisiani seuraavassa blogitekstissäni!
Tuuli Petäjä-Sirén
Itämeriprojektin kummi, kilpapurjehtija
Ålandsbankenin Itämeriprojekti parantaa Itämeren tilaa rahoittamalla hyviä ideoita ja rohkaisemalla toimintaan. Tutustu Itämeriprojektiin! www.balticseaproject.org
Jaa somessa
Hae artikkelia
Viimeisimmät
- Hopeakylkisen eväkkään hyvinvointi heijastelee koko Itämeren kuntoa
- Itämeriprojektin hankkeet kannattelevat ekosysteemin tukipilareita
- Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimmista ongelmista – näin Itämeriprojektin rahoittamat hankkeet torjuvat sitä
- Helsingin Perinnepurjehtijat ry – Itämeriprojektin 2024 voittajat esittäytyvät
- Maarianhaminan kaupunki – Itämeriprojektin 2024 voittajat esittäytyvät
Kategoriat
- Uutinen (64)
- Rahoituksen saajat (68)
- Lasten ja nuorten projektit (1)
- Konkreettiset kilogrammat (1)