Rehevöityminen on yksi Itämeren suurimmista ongelmista – näin Itämeriprojektin rahoittamat hankkeet torjuvat sitä 

Konstit on monet, sanoi mummo kun peltoja kipsasi. Itämeriprojektin hankkeet ovat tehneet merkittävää työtä ravinnevalumien ja rehevöitymisen vähentämiseksi.  

Itämerta tarpeettomasti rikastavia ravinteita, kuten typpeä ja fosforia, on vuosikymmenien mittaan valunut mereen runsaasti. Ravinteet kulkevat sisämaasta mereen jokivesien mukana tai suorina valumina rannikkoalueilta. 

Tehokkailla toimenpiteillä ravinnekuormitus on viimeisen 30 vuoden aikana onnistuttu puolittamaan, mutta ravinteiden poistuminen vedestä on hidasta.   

Ravinteet aiheuttavat rehevöitymistä, jonka ihmiselle näkyvimpiä merkkejä ovat myrkylliset sinilevälautat sekä muutenkin lisääntynyt leväkasvusto. Levä sitoo itseensä happea, mikä johtaa pahimmillaan veden happikatoon. Hapettomassa pohjassa puolestaan syntyy rikkivetyä, joka on eliöille haitallinen yhdiste. 

Hapen loppuessa ja rikkivedyn lisääntyessä pohjaeläimet kuolevat ja kalat katoavat.  

Lisääntynyt kasvusto estää myös valon pääsyä veteen ja haittaa näin monen lajin elämää. Rehevöitymisen vaikutukset näkyvätkin siis koko ravintoverkossa ja ekosysteemissä.  

Teollisuuden ja kotitalouksien jätevedet sekä liikenne kaikki vaikuttavat ravinnevalumaan. Pääosa Itämereen päätyvästä typestä ja fosforista on kuitenkin peräisin pelloilta eli maatalous on suurin yksittäinen rehevöitymisen aiheuttaja.  

Osittain Itämeriprojektin rahoituksella John Nurmisen Säätiö on levittänyt Manner-Suomen ja Ahvenanmaan pelloille kipsiä jo useana vuotena. Ålandsbankenin Itämeriprojekti on ollut säätiön pääyhteistyökumppani vuodesta 2020 lähtien.  

Peltojen kipsikäsittely sekä parantaa maaperän laatua että vähentää ravinnehuuhtoutumaa fosforin ja sen lisäksi muun muassa orgaanisen hiilen sitoutuessa kipsin mukana peltoon.   

On arvioitu, että jos koko Itämeren alueen pellot käsiteltäisiin kipsillä, voitaisiin saavuttaa jopa kolmasosa siitä vuotuisesta fosforivähenemästä, joka Itämeren suojelukomission mukaan tarvittaisiin Itämeren hyvän tilan palauttamiseksi.  

Itämeriprojektilta rahoitusta on saanut myös Oy Lykkan Ab, joka pyrkii projektissaan edistämään uudistavan viljelyn menetelmiä ja vähentämään maatalouden ravinnepäästöjä.  

Hanke sisältää monia erilaisia toimintoja aina viljelysmaiden vuokrauksesta ilmastokompensaatioon ja viljelymenetelmien maaperävaikutusten arviontiin sekä niiden todentamiseen.  Projektin tavoitteena on osoittaa, että viljelymenetelmillä voidaan vaikuttaa maaperän terveyteen ja samalla vähentää ravinnepäästöjen määrää. 

Ruokateknologiastartup Hailia Nordic Oy pyrkii puolestaan “syömään Itämeren puhtaaksi”. Hailian innovaatio on jalostaa Itämeren alihyödynnettyä pikkukalaa kuten silakkaa ympäristöystävällisiksi elintarvikkeiksi uudenlaisen tuotantoteknologian avulla.  

Tällä hetkellä vain noin kolme prosenttia Suomen vuotuisesta silakkasaaliista päätyy ruokalautasille, vaikka näiden kalojen syönti olisi tärkeää  Itämeren rehevöitymistä ajatellen.  Varsinkin fosfori ja typpi nimittäin poistuvat merestä kalasaaliiden mukana eli mikäli silakan kulutus saataisiin nousemaan, puhdistuisi myös Itämeri. 

Mielenkiintoinen hanke on ollut myös Avoin ry:n kehittämä kestävän maankäytön karttasovellus ja sen jatkokehitystyö, jota Ålandsbankenin Itämeriprojekti on hankkeen käynnistämisen ohella rahoittanut. 

Karttasovelluksen tavoitteena on helpottaa maanomistajien Itämeren suojelua sekä lisätä keinoja torjua ilmastonmuutosta. Sovelluksen avulla alkutuottaja voi mitata maatila-, pelto- ja satokohtaisia vesi- ja hiilitietoja sekä suunnitella niiden kehitystä suhteessa alueelliseen keskiarvoon.   

Osa rehevöitysmisongelman ratkaisua ovat myös kosteikot. Itämeriprojektin pitkäaikainen kumppani WWF kuvailee kosteikkojen olevan kuin luonnon aarreaittoja, joiden runsas kasvisto tarjoaa ravintoa ja elinympäristön monille lajeille.  

Kosteikot imevät itseensä ravinteita ja pidättävät vettä pesusienen lailla – toimiva kosteikko voi WWF:n mukaan pidättää jopa 90 prosenttia veden mukana kulkevasta maa-aineksesta ja siihen sitoutuneista ravinteista. Toisin sanottuna kosteikot torjuvat tehokkaasti vesien rehevöitymistä.   

Kosteikkoja syntyy luontaisesti, mutta valitettavasti monia luonnonkosteikkoja on vuosikymmenien saatossa kuivatettu maa- ja metsätalouden tarpeisiin.  Onneksi kosteikkoja voidaan ennallistaa ja niitä voidaan myös perustaa aivan uusille paikoille.  

Itämeriprojekti on rahoittanut muun muassa Maarianhaminan kaupungin kosteikkohanketta Svibyssa.  Kosteikko sekä parantaa paikallista vesiympäristöä ja lisää biodiversiteettiä.  

Sviby-joen suulla sijaitseva kosteikko onkin niin sanottu monitoimikosteikko. Se suodattaa ravinteita vedestä ympäri vuoden ja tarjoaa lisäksi esimerkiksi hauelle oivallisen kutupaikan maalis-huhtikuussa alueelle tulvivassa matalassa lammessa.  

Kestävä yhteistyö on avain puhtaampaan Itämereen. Itämeriprojekti odottaa innolla ja mielenkiinnolla hankkeita ja innovaatioita, joilla edelleen torjua rehevöitymistä.   

Tehdään yhdessä Itämerestä puhtaampi!