Satelliittimerkinnällä haahkojen liikkeet selville
Ahvenanmaan lintusuojeluyhdistys on aloittanut kunnianhimoisen tutkimusprojektin Lågskärin saarella selvittääkseen, minne haahkanaaraat johdattavat poikasensa pesinnän jälkeen. Projektin ytimessä on teknologia: satelliittilähettimillä varustetut haahkat lähettävät kerran vuorokaudessa sijaintitiedon, jonka avulla tutkijat voivat seurata lintujen liikkeitä Itämeren saaristossa.
“Aiomme laittaa kaksi satelliittilähetintä haahkalle (naaras) saadaksemme tietoa niiden liikkeistä pesinnän jälkeen. Toivottavasti niillä on silloin poikaset mukanaan. Saamamme tulokset antavat vastauksia kysymyksiin haahkojen liikkeistä – missä ne oleskelevat, kuinka syvälle ne sukeltavat ja säilyvätkö poikaset hengissä. Tämä tieto voi olla ratkaisevaa lajinsuojelun kannalta”, sanoo yhdistyksen pouheenjohtaja Johan Ekholm.
Sulkiminen poistaa lähettimen
Satelliittiseurannan avulla voidaan tarkistaa, säilyvätkö poikaset emon mukana vai katoavatko ne saalistajien kynsiin. Samalla kerätään arvokasta tietoa haahkojen elinalueista ja ravinnonsaannista – tietoa, jonka avulla voidaan suojella lajille tärkeitä alueita sekä pinnan ylä- että alapuolella. Haahkat eivät elä loppuelämäänsä satelliittilähettimen kanssa: kun haahka sulkii, se pudottaa lähettimen.
Haahkapopulaatiot ovat olleet huolestuttavassa laskussa, ja juuri siksi tällainen tutkimustyö on tärkeää. Yhdistyksen puheenjohtaja Johan Ekholm kertoo, että viime vuoden testijakso oli lupaava, ja tänä vuonna satelliittilähettimiä asennetaan uusille yksilöille myös muilla saarilla, kuten Båtskärenillä ja Ruotsin puolella Hävringessä. Näin saadaan tietoa myös yksilöllisistä käyttäytymiseroista.
Tutkimus ei olisi mahdollinen ilman ulkopuolista tukea. Itämeriprojektilta saatu rahoitus on tehnyt jatkon mahdolliseksi. “Aatteellisena yhdistyksenä toimimme vapaaehtoisvoimin, mutta suuremmat panostukset edellyttävät tukea”, sanoo rahastonhoitaja Ester Laurell. Lähes satavuotias yhdistys saa nyt kerätä tutkimusaineistoa aivan uudella tavalla.
Laurellin miestä Itämeriprojektin vahvuus on siinä, että se rahoittaa niin suuria kuin pieniä tekoja.
“Olen iloinen, että suurille toimijoille (kuten John Nurmisen säätiölle ja Turun yliopistolle) myönnetään tukea, koska heillä on tietoa ja kokemusta suurten, vaikuttavien projektien toteuttamisesta. He voivat myös tavoittaa ja vaikuttaa yleisöön eri tavalla kuin pienet projektitoimijat. Mutta Itämeriprojektin rahoituksen hienous on siinä, että kannustatte sekä suuria että pieniä tekemään muutoksen.”