Saasteet ja roska uhkaavat luonnon monimuotoisuutta – Itämeriprojektin hankkeet innovoivat uusia ratkaisuja torjumaan ongelmaa 

Muovi ei hajoa helposti. Vaikka juuri tämä ominaisuus selittää materiaalin suosion, tekee se siitä myös yhden luonnon suurimmista vitsauksista.   

Ihmiskunta valmistaa vuosittain noin 438 miljoonaa tonnia uutta muovia. Vastaavasti muovijätettä tuotetaan vuositasolla noin 300 miljoonaa tonnia – Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman mukaan määrä vastaa suunnilleen koko maapallon väestön yhteispainoa.  

Muoviroska on valtava ongelma, joka näkyy myös Itämeressä. Kelluvasta roskasta suurin osa on juuri maalta peräisin olevaa muovia. Sen lisäksi merestä löytyy muun muassa kumia, paperia, metallia sekä tekstiilijätettä. Muovi on kuitenkin roskista sitkein: esimerkiksi yksittäinen muovikassi voi sinnitellä meressä peräti kaksi vuosikymmentä, useiden muovituotteiden elinkaaren venyessä jopa satoihin vuosiin.  

Roskaa päätyy Itämereen esimerkiksi jokien kuljettamana, hulevesien mukana tai seurauksena roskien laittomasta jättämisestä rannikoille. Muovi eri muodoissaan muuttaa lajien elinympäristöjä ja uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Silminnähtävä roska on ainoastaan jäävuoren huippu, jonka ihminen voi havaita, sillä esimerkiksi mikromuovia on mahdotonta erottaa paljain silmin.  

Mikromuovi eli mikroskooppisen pienet muovipartikkelit voivat kulkeutua osaksi luonnon ravintoketjua. Itämeriprojektin pitkäaikaisen kumppani WWF:n mukaan mikromuovia on löydetty jopa merenpohjan eliöistä ja arktisten lintujen munista.  

Mikromuovien sisältämät kemikaalit voivat aiheuttaa geneettisiä mutaatioita sekä lisätä tiettyjen meressä elävien lajien tautiriskiä.  

Suuret muoviroskat voivat puolestaan tarttua eliöihin ja aiheuttaa jopa niiden kuolemia eläinten sotkeutuessa muoviin tai niellessä sitä ja muovin tukkiessa ruoansulatuskanavan. Isot roskakertymät voivat myös lisätä vesistön happikatoa ja tukahduttaa elämää veden alla estämällä ravinteita virtaamasta ja pimentämällä pinnalta tulevan valon. 

Itämeriprojekti on vuosien mittaan rahoittanut useita hankkeita, jotka tähtäävät muovi- ja roskaongelman torjuntaan erilaisin keinoin.  

Esimerkiksi materiaaliteknologiayhtiö Sulapac kehittää vaihtoehtoisia, kompostoituvia pakkausratkaisuja, joilla voidaan korvata perinteistä muovia esimerkiksi kosmetiikkapakkauksissa sekä monissa kertakäyttötuotteissa.  

Nämä patentoidut materiaalit soveltuvat kemialliseen kierrätykseen, eli materiaalin sisältämä hiili voidaan käyttää uudelleen lähes loputtomiin. Myös luontoon päätyessään Sulapacin valmistama tuote on ympäristölle turvallinen, sillä esimerkiksi Sulapac-pilli biohajoaa merivedessä yhtä nopeasti kuin puun lehdet, jättämättä jälkeensä pysyvää mikromuovia tai myrkyllisiä ainesosia. 

Meren roskaantumista on jo pitkään lisännyt kaduilta talvisin aurattu lumi, joka esimerkiksi Helsingissä on kipattu roskineen päivineen mereen. Arvioiden mukaan pelkästään yhden talven aikana Helsingin Hernesaaren lumenkaatopaikan kautta mereen on voinut kulkeutua 18 000 kiloa roskaa.  

Itämeriprojektin rahoittama Clewat Oy on erikoistunut vesien puhdistamiseen muoviroskasta, öljystä ja haittakasvillisuudesta. Yritys on kehittänyt muun muassa innovatiivisen lumensulatusmenetelmän, joka estää tuhansien roskakilojen ja miljoonien mikromuovipartikkelien päätymisen Itämereen kaduilta aurattujen lumikuormien mukana. Helsingin kaupunki on viime vuosien aikana koekäyttänyt menetelmää ja todennut sen toimivaksi.  

Clewatin menetelmä hyödyntää lumen sulatuksessa virtaavan veden voimaa ja meriveden lämpötilaa tai kaukolämpöverkoston hukkalämpöä ja uusiutuvaa energiaa. Prosessi suodattaa lumesta merkittävän määrä haitallisia aineita, ja loppuosa sulatetusta lumesta voidaan tarvittaessa johtaa viemäriverkoston kautta vedenpuhdistamoon. Koko prosessi toimii ilman hiilipäästöjä ja fossiilisia polttoaineita, lukuun ottamatta lumen paikalle kuljettamisesta mahdollisesti aiheutuvia päästöjä.   

Itämeriprojekti on rahoittanut myös Suomen Ympäristökeskus SYKE ry:n hanketta, joka on selvittänyt muovien määrää merilintujen pesissä Suomenlahdella. Tämä hanke luokitteli merimetsojen ja haahkojen pesämateriaaleja, joihin myös muoviroska lukeutuu, kansainvälisen protokollan mukaiseksi, vertailukelpoiseksi aineistoksi liittyen sekä muovimateriaalin kirjoon merellä että ilmiön alueelliseen laajuuteen samoilla luodoilla. 

Meressä kelluvan ja siihen vajoavan roskan lisäksi Itämerta riivaa rantojen roskaisuus. Urbaanit kaupunkirannat ovat kaikista roskaisimpia, mutta muoviroska, tupakantumpit ja muu epämääräinen jäte vyöryvät veden kuljettamina myös ulkosaariston asumattomille rannoille.  

Rantojen roskaantumisen torjuntaa ajatellen merkittävä Itämeriprojektin hanke on ollut Pidä Saaristo Siistinä ry:n kummikouluohjelma Siisti Biitsi – Snygg Beach. Kummikouluohjelmaan kuuluu jo yli 50 peruskoulua, joille PSS ry toimittaa roskaantumisaiheisia tehtävämateriaaleja, ja joiden luokat käyvät siivoamassa valitsemaansa rantaa kaksi kertaa vuodessa. Kerätyistä roskista myös raportoidaan Pidä Saaristo Siistinä ry:lle. 

Hanke on laajentunut vuosi vuodelta ja paikallisten rannansiivoustalkoiden järjestäjinä voivat toimia koulujen lisäksi myös erilaiset yhdistykset ja seurat, klubit, kaupungit ja kunnat, harrastusryhmät sekä yritykset ja yksittäiset henkilöt.  

Siisti Biitsi on malliesimerkki innostavasta valistuksesta, joka on todennäköisesti paras keino rantojen roskaisuuden vähentämiseen. Kaiken lisäksi se yhdistää konkreettisen ympäristötyön hauskaan ulkoiluun ja yhdessä tekemiseen, tuoden Itämeren ja sen hyvinvoinnin entistä lähemmäs uusia sukupolvia.  

Lue myös:

Itämeriprojektin ilmastonmuutosta torjuvat hankkeet voivat vaikuttaa suotuisasti koko planeetan biodiversiteettiin

Ennallistamista, suojelua ja puulaatikoita – Itämeriprojektin hankeet vaalivat biodiversiteettia monin tavoin