Ennallistamista, suojelua ja puulaatikoita – Itämeriprojektin hankkeet vaalivat biodiversiteettiä monin keinoin 

Herkkä ekosysteemi hyötyy elinvoimaisesta lajikirjosta. Itämeriprojekti rahoittaa sekä tieteellistä tutkimusta että käytännönläheistä tekemistä, joka ylläpitää luonnon monimuotoisuutta.    

Biodiversiteetillä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta. Tälle monimuotoisuudelle rakentuu elämä Itämeressä ja sen äärellä, sillä jokaisella eliölajilla on ekosysteemissä oma paikkansa ja tehtävänsä.  

Itämeren erityislaatuiseen lajistoon kuuluu bakteereita, planktonia ja leviä, putkilokasveja, pohjaeläimiä, vesisammaleita, näkinpartaisia, merinisäkkäitä ja -lintuja sekä kaloja. 

Niistä arviolta seitsemänkymmentä on tällä hetkellä uhanalaisia ja noin neljäkymmentä uhanalaisuuden kynnyksellä.  

Lajien säilyvyys vaatii sekä välittömiä että jatkuvia toimia. Itämeriprojektin rahoittamista hankkeista moni tukeekin biodiversiteettiä joko suoraan tai välillisesti.  

Esimerkiksi Itämeriprojektin pitkäaikainen kumppani John Nurmisen Säätiö on perustanut erityisen meriniittyhankkeen, jossa ennallistetaan meriajokkaan muodostamia vedenalaisia niittyjä yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa.  

Tavoitteena on palauttaa meriajokasniittyjä aluelle, joilla niitä on aiemmin kasvanut, mutta joilta ne ovat sittemmin hävinneet. Hanke tekee yhteistyötä myös keskieurooppalaisten merensuojelujärjestöjen kanssa. 

Meriajokas on niin sanottu avainlaji. Tämä tarkoittaa eliölajia, joka on ekosysteemin monimuotoisuutta, pysyvyyttä ja toimintaa ajatellen muita keskeisemmässä asemassa. Meriajokas pystyy sitomaan itseensä valtavan määrän hiilidioksidia ja se tarjoaa myös suojaa sekä ravintoa lukuisille muille Itämeren lajeille. 

Ilmastonmuutoksen edetessä meriajokas on vaarassa kadota kokonaan. Katoaminen aiheuttaisi ketjureaktion, jossa ensimmäisenä vaarantuvat meriajokasniityillä elävät pikkuruiset lajit, sen jälkeen niitä syövät lajit ja siitä edelleen näitä syövät lajit. Ennallistaminen voi onnistuessaan merkittävästi parantaa paikallista monimuotoisuutta. 

Ennallistamisen ohella on tärkeää panostaa myös suojelutyöhön. 

Itämeriprojektin rahoittama Baltic Sea Action Groupin eli BSAG:n Elävä Itämeri –hanke keskittyy yksityisessä omistuksessa oleviin vesialueisiin, sillä iso osa suojelua kaipaavasta vedenalaisesta lajistosta sijoittuu juuri yksityisomisteisille alueille. Hankkeen tuloksena on perustettu esimerkiksi Saaristomeren suurin yksityinen suojelualue Gullkrona, joka on kooltaan peräti 4800 hehtaaria.  

Erittäin kiinnostava uusi projekti on Projekt Björkskärin nimellä kulkeva hanke, jossa Björkskärin saarella ja merituulivoimapuiston yhteydessä tapahtuu tutkimusta, jossa selvitetään, kuinka tällaista infrastruktuuria voidaan hyödyntää meriviljelyn keinoin Itämeren biodiversiteetin lisäämiseksi ja ravinnekuorman vähentämiseksi. Björkskärillä muun muassa viljellään Itämeren avainlajeihin kuuluvaa rakkolevää, ja tuulivoimalan jokainen pilari on keinotekoinen riutta, joille on perustettu esimerkiksi simpukkayhdyskuntia.

Monimuotoisuushankkeet ovat toisinaan myös varsin käytännönläheisiä. Itämeriprojekti on rahoittanut esimerkiksi Ådtak-hanketta, jossa rakennettiin harjakattoisia pesimälaatikoita haahkoille ja vietiin niitä saaristoon. Haahkakantojen lasku on alkanut jo 1990-luvulla ja siihen ovat vaikuttaneet muun muassa merikotkakannan voimakas kasvu. Pesimälaatikot tuovat haahkoille suojaa tätä Itämeren huippupetoa vastaan. Laatikoiden sijoittaminen on tarkkaa puuhaa. Haahka on pesimäpaikkauskollinen laji, eli pesimälaatikkoa ei suinkaan kannata asettaa aivan mihin sattuu asukkaan toivossa, vaan nimenomaan alueille, joissa haahkan tiedetään jo aiemmin pesineen.